Tänään käytiin katsomassa taloa, jonka olis voinut ostaakin. Pyyntihinta oli 59 tuhatta euroo, ja välittäjä sanoi, et kaikki tarjoukset kuunnellaan. Perikunta kuulemma suostuu mihin tarjoukseen vain. No, tinkasin 50 tuhatta, mut oli kuulemma liikaa. Eli, ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä välittäjä sanoo :)

Alkaa pikkuhiljaa ottaa aivoon vesien kantaminen saunaan. Pakkasta riittää, vaikka ajat sitten piti lauhtua. Tänäkin aamuna sitä oli -22 astetta. Ja lumesta ei vielä tietoakaan. Tai, onhan sitä 2 senttiä pihalla, kun oikein tarkasti katsoo. Ei uskois, et ilmasto lämpenee, koska silloinhan näin talviaikaan pitäis vähän sadellakin. Ja luulis et se sade tulee lumena.

Leivinuunissa muhii taas possun suolalapa. Viimeksi syötiin siitä noin puolet ja toisen puolen söi koira. Poika ei syö lainkaan lihaa, vain nakkeja ja nugetteja. Nuorena sekin on jo opittava, ettei noissa herkuissa lihaa ole. Vain koneellisesti erotettua lihan tapaista kamaraa, nahkaa ja rasvaa. Mutta ilmeisesti se pienessä suussa maistuu herkulle. Ehkä sitä sitten isonpana huomaa, kun elinikäennuste laskee sinne kolmenkympin tienoille, et olis varmaan kannattanut syödä jotain muutakin.

Tänäänkin aamulla oli äidin tekemää kaurapuuroa lautasella, niin poika halusi jotain ruokaa. Pakkohan sit oli latoa nugetteja eteen, ettei ihan hirveetä hepulia saanut :)

Puurohan on viisasten aamupala, vaikka eihän se mitään nälkää yksinään pidä. Kerta pierasulla on maha tyhjä. Mutta, kun lisäät siihen hieman rapeaksi paistettua läskiä ja muutaman kananmunan, niin johan alkaa olee kylläinen olo.

Saattais toimia jopa ilman puuroa.

Jotenkin must tuntuu, et te ette lue näit ollenkaan. Ei oo terveysintoilijat lainkaan mun juttuihin puuttuneet. Yleensähän ne on kaikkien kimpussa. Mut, ei se mitään, kyllä me kohta tavataan. Kunhan pääsen vauhtiin :)