Se on kyllä hyvä, että liukkaiden jäiden päälle tulee lunta. Pystyy taas kävelemään sipsuttamatta. Koirakin viihtyy ulkona paljon paremmin.
Eilen oltiin kyllä viereisellä sänkipellolla lenkillä ja tutkittiin mielenkiinnolla eläimen jälkiä. Olivat varmaan paripäivää vanhoja, mutta muutamassa painaumassa pystyi erottamaan jäljen selvästi. Kovasti oli tutun näköinen jälki. Tuo meidän kissaeläin jättää samanlaisia jälkiä, vain huomattavasti pienempiä. Kun Suomessa ollaan, niin tuskin leijonan tai tiikerin jälkiä ovat, vaan sen meidän kotoisan Ilveksen. Niitä täällä meidän nurkissa on melkoinen kanta.
Karhuja ei kuulemma ole, ainakin vuokraisäntämme meille niin kertoi, mutta kyllä niitäkin on täällä nähty. Lähimmillään 7 kilometrin päässä. Onneksi emme ole niihin törmänneet.
Eilen piti pitsaa tehdä, aineet oli jo valmiina pöydällä odottamassa. Vaan eipä sitä sit tehty, vaan käytiin paikallisessa Rolssissa hampurilaisilla. Muuten ok annos, mutta hampurilainen olis voinut olla lämmin. Hiukan oli jo viileä. En viitsinyt asiasta valittaa, vaan pistelin annoksen mukisematta poskeen. 2 aikuisten ateriaa ja 1 lasten maksoi reilun 21 euroa, eli ei se ulkona syönti mitään halpaa ole. Olis vaan kannattanut se pitsa tehdä :)
Tänään on se pitsapäivä. Neljän vuodenajan pitsaa. Jauhelihaa, kebappii, katkarapuja ja chorizonakkeja. Jokaiselle jotakin, eli meille isoille ja yhdelle pienelle. Kohta voin reseptin jakaa, kunhan aloitetaan pitsan teko.
Pitsaa piti tulla, mutta kaunis leipurini alkoikin tekemään juuresleipää. Pitsa tulee sitten vähän myöhemmin. Hän on himoleipuri, tykkää siitä ku hullu puurosta. Aina pitää olla jotain leipomuksia työn alla. Tässäpä tämä linkki leipäsiin: Laktoosittomat Juuresleipäset

